Eipäs ole tullut viime aikoina kokkailtua juurikaan yhtään mitään. Tai no, onhan tuota ruokaa tullut tehtyä, mutta puolivalmiista aineksista lähinnä kiireen ja väsymyksen vuoksi. Kasvisruokaijoiden einesvaihtoehdot verrattuna lihansyöjien tarjontaan ovat aika suppeita ja Dr Oetkerin mozzarellapizzaa on tullut syötyä jo kyllästymiseen asti, samoin Apetitin kasvispihveistä tehtyjä hätähamppareita. Onneksi ainakin parempien kauppojen valikoimista löytyy muutamia erikoisuuksiakin.

Olen aikonut jo useita viikkoja ostaa Hälsän's kökin juusto-tomaattileikkeitä, ja eilen vihdoin sain ne napattua ostoskoriini. Keittelin niille kaveriksi vielä tälle kesälle ensimmäiset uudet kotimaiset perunat ja tekaisin vielä nopean kermaviilikastikkeenkin. Voi voi mikä pettymys leikkeet olivatkaan!  Perunat olivat kyllä melkein vuoden tauon jälkeen todella taivaallisen hyviä mutta leikkeet olivat suorastaan pahoja. Onneksi syömäseura ei ollut turhan ronkeli niin ei mennyt kalliit einekset haaskuuseen.

Onneksi kiireet alkavat helpottaa pikkuhiljaa ja on taas aikaa tehdä ruokaa alusta loppuun itse. Odottelen innolla kotimaisten vihannesten kypsymistä ja sitä, että pääsen niitä ensimmäistä kertaa kasviskokkaamisessa testaamaan. Kokeiluista sitten varmaan lisää enemmän täällä. Tai sitten ei.

 

Nyt kun sain tämän blogin pystyyn rustattua(öö...voikohan niin edes sanoa) niin pakkohan tänne on heti laittaa joku osuva ohje. Määrät raaka-aineille ovat summittaisia näppituntumamääriä. Kuvaa tästä keitoksesta ei valitettavasti ole, mutta eipä tuo ruskea kastike mitään silmiähivelevän kaunista olekaan.

 

Ruskea tekojauhelihakastike

kourallinen tummaa soijarouhetta

1 1/2 dl + 1 1/2 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

2 rlk tomaattipyrettä

1 sipuli

vehnäjauhoja ja voita yhtä paljon, nyrkkisääntönä 1 rkl jauhoja vastaa 1 henkilön osuutta valmiissa kastikkeessa

mustapippuria

aromisuolaa

sinappia

Pilko sipuli. Laita vesi, liemikuutio ja tomaattipyre paistinpannulle kiehumaan ja sekoita tasaiseksi kunhan kuutio sulaa. Lisää soijarouhetta pannulle sen verran että nesteestä ja rouheesta tulee kostea, paistettua jauhelihaa muistuttava seos. Lisää pilkottu sipuli ja paista rouhetta niin kauan, että sipuli kuullottuu. Vettä voi lisätä pannulle tarpeen mukaan mikäli seos kuivuu liikaa(voinokare auttaa tässä myös pitämään seosta kosteampana ja tuo makua, mutta koska kastikkeeseen tulee muutenkin voita niin olen jättänyt sen tässä pois).

Laita paksupohjaiseen kattilaan vesi kiehumaan ja lisää paistettu soijarouhe. Anna kiehua hiljalleen sivussa. Laita voi pannulle sulamaan ja kun se on vähän ruskistunut, lisää jauhot. Paista jauhoja pienellä lämmöllä hitaasti ruskeaksi koko ajan sekoittaen. Hitaus ja huolellinen sekoitus on tässä kaiken a ja o. Jos kastike menee pilalle, johtuu se tämän vaiheen kämmäämisestä; liian vaaleat jauhot eivät maistu miltään ja palaneet taas ihan kauhealle.

Lisää paistetut jauhot kiehuvaan vesi-soijarouheliemeen varovasti(huom! kuuma rasva räiskyy paljon) ja sekoita tasaiseksi. Huuhtele pannu ja kaada huuhdeliemet kattilaan. Anna kastikkeen kiehua vielä ainakin 10 minuuttia ja lisää pieni turaus sinappia, rouhittua mustapippuria ja aromisuolaa. Aromisuola ei ole välttämätön mutta kastike vaatii tässä vaiheessa yleensä lisää suolaa ja aromisuolasta tulee se haettu arominvahventeen ja mummolan maku. Jos kastike on liian paksua, lisää vettä, jos taas liian litkua, keitä vielä hetki. Toimii parhaiten keitettyjen perunoiden kanssa ja on kelvannut lihansyöjillekin. Jos kastikkeesta tulee tyystin kauheaa, niin ketsuppi toimii hätäapuna.

 

 

Jo parisen vuotta semi-aktiivisena ruokablogien seuraajana olen kypsytellyt ajatusta oman blogin perustamisesta. Nyt vihdoin tartuin härkää sarvista ja toteutin aikeeni. Mummoruoilla tarkoitan tässä tapauksessa ihan perinteisiä suomalaisia ruokia, joita lähes jokainen on pienenä saanut(tai joutunut) kotona syömään. Kokemukseni mukaan aika harvat(alle eläkeikäiset) laittavat enää perinteistä ruskeaa kastiketta ja perunoita tai muita aikoinaan kerran viikossa tarjolla olleita arkiruokia. Itse olen niitä aina kokannut, ja ainakin miespuoliset kaverini ovat niitä hyvällä ruokahalulla syöneet. Lopetin lihansyönnin jonkin aikaa sitten, mutta kaipuu mummoruokiin kuitenkin jäi. Niinpä testailen nyt reseptien muuttamista lihattomiksi maun tai rakenteen siitä kärsimättä. Ja niinjoo, toki kokkailenhan minä myös muutakin. Ainakin kovasti suunnittelen kokkaavani.

Onneksi ruoasta puhuminen ei lihota.